Etusivu » Hyvinvointi » Arman Alizad kohtaa ihmisen ihmisenä
Inspiraatio

Arman Alizad kohtaa ihmisen ihmisenä

Arman Alizad
Arman Alizad
Kuva: Sami Tuunanen

Uteliaisuus ja halu ymmärtää maailmaa ovat kuljettaneet toimittaja Arman Alizadin projektista toiseen ympäri maailman. Hektisen elämän taakse kätkeytyy läsnäolon voimaa, avoimuutta ja kohtaamisia, jossa ihminen on ihminen ihmiselle, taustoista riippumatta.

Armanin kohtaamiset suomalaisia sykähdyttäneen Arman Pohjantähden alla -sarjassa ovat päättyneet, mutta uutta tuotantoa on jo tekeillä. Syksyllä ruutuun on tulossa selviytymistarinoita Suomesta ja maailmalta.

Meeri Koutaniemen kanssa tuottamamme Pahan jälkeen -sarja kertoo ihmisistä, jotka ovat käyneet läpi jotain tosi raskasta, mutta heränneet aamulla ja päättäneet valita elämän. Se on tarina selviytyjistä, ei uhreista, Arman kertoo.

Kaikkea hänen tekemistään ohjaa aito kiinnostus asioihin ja ihmisiin niiden taustalla. Tekemisen lähtökohtana on luottamus, joka rakennetaan molemminpuolisella avoimuudella.

– Kun esimerkiksi menen vankilaan, en mene tapaamaan rikollista, vaan menen tapaamaan ihmisen, joka on tuomittu rikoksesta. Samalla tavalla tapaamani henkilö ei tapaa toimittajaa, vaan Armanin.

Kirottu ja siunattu laiskuus

Vaikka ihminen ei ole yhtä kuin tekonsa, yksilö tulee usein määritellyksi tekojensa perusteella. Arman kokee, että ihmisellä on tapana lokeroida, koska ihminen on laiska. Ihminen ei jaksa käyttää aikaansa pohtiakseen tapahtumien taustalla olevia syitä, vaan tyytyy laiskuuttaan yksinkertaistuksiin.

– Ei jakseta miettiä sen enempää. Ajatellaan vain, että koska nämä ovat olleet vankilassa, ne ovat pahoja. Ja koska nämä ovat narkkareita, ne ovat luusereita. Miksei ne vaan lopeta.

Sama laiskuus pätee myös ruokailu- ja liikuntatottumuksiin. Uuden oppiminen on työlästä ja epämukavaa. Ihminen tottuu rutiineihin ja kaipaa niitä, olivat ne mitä tahansa. Vaikka liikkumisesta saa henkisiä ja fyysisiä paukkuja, laiskuus löytää esteitä. Ravinteikkaan ruoan sijasta suuhun päätyy tyhjiä kaloreita ja lisäaineita.

Alizad luettelee eineslihapullapaketin sisältöä ja ihmettelee, miksi ihminen ei enää osaa jauhaa lihaa, tehdä siitä palloja ja pistää uuniin. Miksi tyydymme pistämään suuhumme maissitärkkelystä, natriumglutamaattia ja sitkosaineita, ja vielä kutsumme niitä lihapulliksi?

– Sehän on vähän niin kuin ruokateollisuudelle alistumista. Syödään sellaista, koska ruokateollisuus haluaa pitää hyllyajat pitkinä. Mutta tarvitseeko minun kroppani tällaista?

Toisaalta ihmisen laiskuudella on myös kääntöpuoli.

– Se, että olemme sopeutuvia ja laiskoja on siunaus ja kirous samanaikaisesti. Osaltaan laiskuus, mukavuudenhaluisuus ja sopeutuminen ovat syitä, miksi olemme yhä täällä. Koska olemme patalaiskoja, keksimme luovia ratkaisuja, jotta pääsisimme mahdollisimman vähällä, Arman nauraa.

Tosimies syö pupunruokaa

Arman pyrkii omassa ruokavaliossansa tekemään eettisiä valintoja, aina silloin kun jaksaa, ilman tiukkapipoilua. Hän välttää pakattua lihaa, ja syödessään lihaa valitsee ennemmin eläimen, joka on saanut laiduntaa vapaasti ja syödä ruohoa rehun sijaan.

Hiljaisuushan ei ole huono juttu ollenkaan, eikä se tarkoita, ettei suomalaisella miehellä ole tunteita.

– Mitä pidemmälle ravintoketjussa menemme, sitä suurempi merkitys on sillä, mitä se on syönyt mitä sinä syöt. Ja vaikka pidän lihasta, pyrin syömään sitä vähemmän ja lisäämään kasviksia. Kyllähän lihansyönti eniten kuluttaa luontoa tällä hetkellä. Me tukahdutetaan koko planeetta yhteen lehmän pieruun kohta. On uskomatonta, että vielä 2016-luvulla törmää ihmisiin, jotka toteavat syövänsä vain lihaa, ”koska kulmahampaat”.

Arman toteaa, että luomuruoka on kallista niin kauan kuin vain pieni ryhmä syö sitä. Toisaalta viitseliäisyydellä ja luovilla ratkaisuilla myös luomulihan voi hankkia edulliseen kilohintaan jo nyt.

– Sopii muutaman frendin kanssa, että ostetaan koko lehmä ja jaetaan se. Se tulee silloin halvemmaksi. Ratkaisuja kyllä löytyy, jos vain viitsii ja jaksaa.

Arman Alizadin mukaan hiljaisuudessa on voimaa. ”Aina puhutaan, kuinka kivaa on, kun sulla on joku jonka kanssa jutella. Mutta onhan se nyt hemmetin paljon siistimpää, kun sulla on joku jonka kanssa sä voit olla hiljaa.” Kuva: Sami Tuunanen

Vaikeneminen on kultaa

Myytti suomalaisten miesten juroudesta pitää tunteensa televisioruudun edessä avoimesti näyttävän Armanin mielestä jossain määrin paikkansa. Hän arvelee, että historian ja kulttuurin lisäksi myös ilmasto on muokannut suomalaisesta miehestä sellaisen kuin se on.

– Etelässä on lämmintä ja aikaa jauhaa, ottaa viiniä ja vähän tapasta. Mutta kun suomalainen mies kutsuu jätkät huhtikuussa koolle rakentamaan taloa, kääritään hihat ylös ja aletaan hommiin. On pakko, koska marraskuussa on jäätävän kylmä ja talon on paras olla valmis.

Hiljaisuudessa on kuitenkin voimaa.

– Siinä on jotain sellaista sanatonta läsnäoloa, jota ei pysty selittämään. Hiljaisuushan ei ole huono juttu ollenkaan, eikä se tarkoita, ettei suomalaisella miehellä ole tunteita. Sehän vain tarkoittaa, että suomalaisella miehellä on kyky, joka ylittää verbaalisen kommunikaation. Sillä on aistit ja vaistot tallella.

– Aina puhutaan, kuinka kivaa on, kun sulla on joku jonka kanssa jutella. Mutta onhan se nyt hemmetin paljon siistimpää, kun sulla on joku jonka kanssa sä voit olla hiljaa, Arman Alizad päättää.

Next article